Vaikka antaisit kaiken…
Rakastatko maatasi? Gallup internationalin toimittaman tutkimuksen mukaan 74% suomalaisista on valmis osoittamaan rakkautensa äärimmäisellä tavalla, taistelemalla sen puolesta. Kaiken järjen mukaan tämä tarkoittaisi sitä että 74% presidentin vaaleissa annetuista äänistä jakautuisi Huhtasaaren, Väyrysen ja Janitskinin kesken. Melkeinpä kaikki muut ehdokkaat kun tahtovat tapattaa sotilaamme jossain muualla ja jonkun toisen puolesta. Tietenkään näin ei ole mutta turvallisuuspolitiikan kannalta maailma on juurikin näin mustavalkoinen.
Tutkimuksessa jäljellejääneet 26% käsittänee pasifistit, kommunistit, melkoisesti maahanmuuttajia ja ne itsensä julkisesti nolaavat jotka kehuvat kovaan ääneen "tilaavansa matkalipun thaikkuihin jos paska osuu tuulettimeen". Olen aina sanonut että jokaiselle ihmiselle on paikkansa mutta itsenäisessä kansallisvaltiossa, joka suomikin ehkä vielä kerran tulee olemaan, tälle 26 prosentille ei ole tilausta. He ovat eräänlaisia vapaamatkustajia, siipeilijöitä. Ainakin suurin osa heistä nousee kenties aamuisin töihin, maksaa veronsa yms mutta vain oman itsensä ja oman etunsa vuoksi. He tekevät sitä niin kauan kun se on helppoa. Niin kauan kun yhteiskunta ympärillä mahdollistaa sen ilman merkittäviä uhrauksia. Kun olisi aika uhrautua yhteisön, heimon puolesta, he eivät enää vaivaudu vaan tilaavat esimerkiksi matkalipun thaikkuihin tai osoittavat mieltään rauhan puolesta kunnes virkavalta vie häkkiin ja sitten seuraavat osoittavat mieltään edellisten puolesta. On ymmärrettävä että sodan syttyessä me emme taistelisi kokoomuslaisten bisneksien tai vasemmistoliiton hattarahaihattelun puolesta, vaan oikeudestamme olemassaoloon. Tuon ajatuksen ymmärtämisen jälkeen ei ole olemassa tekosyytä maanpuolustuksesta kieltäytymiselle. On vain kansalaisia ja pettureita.
Meidän taistelullamme tai uhrauksillamme ei kuulemma olisi väliä mikäli "kuka tahansa" tänne päättäisi hyökätä. Jopa Laura Huhtasaari on mm. eräiden tahallisten väärin tulkitsemisten kautta yhtynyt tähän mielipiteeseen vaikka ei käsittääkseni suoraa sotilaallista liittoutumista kannatakkaan. Huhtasaari perusti ajatuksensa pääasiassa ydinaseen pelkoon. 1340km pituinen yhteinen rajamme itänaapurimme kanssa kuitenkin takaa sen ettei suomeen kohdistu ydinuhkaa ainakaan idästä mutta mikään ei takaa sitä etteikö idän ja lännen konflikti kärjistyessään aiheuttaisi ydinaseuhkaa suomelle lännestä. Minun mielestäni on selvää ettei viisimiljoonainen kansamme merkitse suurvaltojen sodassa mitään ja siksi esimerkiksi lähellä itärajaa olevien venäläisten varuskuntien ja kaupunkien hävittäminen tarvittaessa ydinasein kuulunee tarpeen vaatiessa NATO-valtioiden suunnitelmiin. On hyvä muistaa että tasan yksi valtio on käyttänyt ydinasetta taistelussa. Silloinkin satojen tuhansien viattomien siviilien teurastamiseen ja kuitenkin me olemme täällä huolissamme venäjästä… Kuinka vain, mikäli mahdollinen, joskin epätodennäköinen sota venäjän kanssa syttyisi, tulisi se olemaan varsin perinteistä sorttia ja mehän tiedämme kuinka edellinen "maaottelu" meni. Kiitos siitä veteraaneillemme.
Mitä liittoutumattomuuteemme tulee, esimerkiksi NATO-jäsenyys tekisi suomesta maalin. Liittyminen itänaapuriamme avoimesti vihaavaan kerhoon ei kauniisti sanottuna olisi hyväksi turvallisuudellemme. Me olisimme vihamielinen valtio ja samalla menettäisimme sotilaallisen puolueettomuutemme tuoman edun kansainvälisissä pöydissä. Jokainen voi tutustua laittoman isäntämaasopimuksen sisältöön ja todeta sen käytännössä orjuuttavan meidät NATO-valtioiden ikeeseen näiden niin halutessa. Mainitaanpa sopimuksessa erikseen että kaikki tulkinnanvara sopimuksessa on varattu toiselle osapuolelle ja se toinen osapuoli ei ole Suomi… Tahdommeko me alistua vielä laajempaan sopimukseen joka velvoittaa meidät kuolemaan läntisen maailman rappiollisten ihanteiden puolesta?
Meillä on korkea maanpuolustustahto ja varsin uskottavat puolustusvoimat. Sen lisäksi Suomi on lähtökohtaisesti ystävällismielinen kumppani missä tahansa, kenen kanssa tahansa, mistä tahansa neuvotellessa. Me emme halua luopua tästä… Olin erittäin iloinen lukiessani tutkimuksen tuloksia. 74% on loistava tulos tällaisessa maailmanajassa missä maanpuolustus on alituisen demonisoinnin ja leikkausten kohteena. Ottipa unioni kaikessa viisaudessaan jopa reserviläistemme aseet hampaisiinsa. Reserviläisemme väänsivät kuitenkin erävoiton ja saavat pitää kiväärinsä, toistaiseksi. Itsenäinen, uskottava puolustus on sekä maantieteellisen sijaintimme että ulkopolitiikan jatkuvan myllerryksen vuoksi ainoa oikea vaihtoehto ja sen selkärankana on juurikin korkea maanpuolustustahto sekä koulutettu reservimme. Molemmat ovatkin ensimmäisinä tulessa mikäli pahin joskus tapahtuu.
Rakastatko maatasi? Hyvä, pidä mielessäsi Ibsenin sanat: "Vaikka antaisit kaiken, mutta et elämääsi, et ole antanut mitään." – Eugen Schauman
Ensimmäisessä maailmansodassa teurastettiin kokonainen sukupolvi nuoria miehiä kodin, uskonnon ja isänmaan nimissä.
Näetkö siinä jotakin hyvää?
Ilmoita asiaton viesti
Kuolema ei ole hyvä asia. Sota kuoleman välineenä vielä vähemmän mutta taistelu oikeiden asioiden puolesta epäoikeudenmukaisuuden edessä on tärkeimpiä tehtäviämme puolustaessamme kaikkea sitä mitä me olemme rakentaneet ja hyväksi nähneet. Minä en puolusta sotaa vaan oikeuttamme puolustautumiseen.
Ilmoita asiaton viesti
No ”kokonainen sukupolvi” nyt on aika värikkäästi ilmaistu. 🙂 Joitakin prosentteja kaatuneita.
Ja kyllä se hyvä oli, että jotkut uhrautui.
Ilmoita asiaton viesti
Uhrautui…minkä puolesta?
Ilmoita asiaton viesti
Tulevaisuuden ja oikeaksi katsomiensa asioiden puolesta.
Ilmoita asiaton viesti
II Maailmansodan, ja kansallissosialismin nousun puolesta – siinä sodan seuraukset.
Ilmoita asiaton viesti
Vai ”joitakin prosentteja”! Pelkästään 1918 keväthyökkäyksen (”Kaisersclacht”) aikana sekä ympärysvaltojen että Saksan tappiot nousivat reiluun 10:een prosenttiin. Siis yhdessä offensiivissa!
Ilmoita asiaton viesti
”Kaikkiaan ensimmäinen maailmansota vaati sotilaat ja siviilit yhteenlaskien noin 16 miljoonaa kuolonuhria. Kuolleista noin 9,7 miljoonaa oli sotilaita ja 6,8 miljoonaa siviilejä.” (Wikipedia)
Edes koko sota ei vaatinut 10% miehistä, saati yksittäinen taistelu.
Ilmoita asiaton viesti
Kun et osaa lukea, en voi asialle mitään. Yli kymmenen prosentin tappiot antamassani esimerkissä koskevat tappioita miesvahvuudesta.
Lue enemmän, luulet vähemmän.
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä. Alkuperäinen väite koski sukupolvea.
Ilmoita asiaton viesti
# 3
Sommen taistelun kahden ensimmäisen tunnin aikana kuoli brittejä enemmän kuin suomalaisia talvisodassa. Mitähän sillä saavutettiin, taistelu jatkui vielä kuukausia.
Käyttämäsi termi ’joitakin prosentteja’ kertoo asenteestasi korvaamattomaan ihmiselämään paljon. Kuinka monta prosenttia kansalaisistamme on vaan ’joitakin’ jos puhutaan turhasta kuolemasta?
Omaan sukuun kuuluu aika paljon niin sotavainajia kuin sodasta selvinneitä sukulaisia ja uusiosukulaisia. Osa niistä jopa tekemisistään palkittuja. Yksikään niistä ei kokemuksistaan puhunut paitsi kännissä joskus eikä tarina silloinkaan ollut erityisen kokemuksen hienoutta tai isänmaallisuutta korostava.
Ja nyt täällä blogistin tapaiset avoimesti kuseskelevat haudoilleen.
Ilmoita asiaton viesti
”Käyttämäsi termi ’joitakin prosentteja’ kertoo asenteestasi korvaamattomaan ihmiselämään paljon.”
Olet liian innokas tulkitsemaan asioita. Vähättely oli suunnattu ilmaisua ”kokonainen sukupolvi” vastaan.
Ilmoita asiaton viesti
# 21
Jossain vanhoissa kommenteissasi taannoin esitit että Suomen tulisi luovuttaa Venäjälle lentokenttiään käymäänsä hyökkäyssotaa varten.
Ja nyt puhut ylitulkinnasta kun kyselen arviotasi hyväksyttävästä ’muutamasta’ prosentista turhaan kaatuneita.
Kenen asiaa oikein ajat?
Ilmoita asiaton viesti
Veikkaanpa että muistat nyt väärin kuka kommentoi lentokenttien luovuttamisesta.
Olen kyllä ennustanut että Yhdysvaltain ja Venäjän välille tuleva sota on väistämättömyys ja olen ennustanut miten se etenee.
Minä katson vain oman heimoni etua.
Ilmoita asiaton viesti
# 28
Voin kyllä huomenna kaivaa silloisen kommenttisi esiin. Se aikanaan pysäytti, eikä internet unohda. Josko sitten keskustellaan vastuusta sen sananvapauden suhteen.
Mihin heimoon kuulut? Mitä muut heimosi jäsenet aikeistasi tuumivat?
Ilmoita asiaton viesti
http://timokohvakka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/19091…
Ilmoita asiaton viesti
# 32
Tarjoilet nyt jotain linkkejä sensijaan että kantaisit sanoistasi vastuuta.
Niinpä tietenkin.
Ilmoita asiaton viesti
Perussuomalaisissa näyttää olevan tällä hetkellä paljon venäjämielisiä, mm. Laura Huhtasaari ja tämän blogin kirjoittaja Petri Perta. Vasemmistoliittolaisetkin ovat isänmaallisempia kuin nämä tyypit. Kuten joku jo totesikin, näille sopisi paremmin nimeksi Perusvenäläiset.
Ilmoita asiaton viesti
Jos minä olen ”venäjämielinen” sinä olet ahdasmielinen. Tosiasiat aloitettujen sotien takana puhuvat puolestaan. Suomi ei tarvitse Yhdysvaltain vuodattamaa verta käsiinsä yhtään enempää. Ei sen puoleen venäjänkään poliittisen käsinuken statusta. Me voimme olla puolueettomia. Ei ole valittava jompaa kumpaa. Me voimme olla ”vain” Suomi ja pysyä sellaisena.
Ilmoita asiaton viesti
Nuo kommenttisi, mm. vapaan maailman johtajan Yhdysvaltojen mollaus, juuri osoittavat sinut venäjämieliseksi. Suomi voi kuulua vain joko länsimaihin tai Venäjän valtapiiriin, välissä ei ole mitään. Maantieteellisen asemansa takia ”puolueettomuus” on Suomen osalta utopiaa.
Ilmoita asiaton viesti
Yhdysvallat on kolonialistinen teurastaja joka demokratian levittämisen nimissä tekee bisnestä kuolemalla ja kärsimyksellä. En sano että Venäjä olisi juuri parempi mutta mitä vähemmän sotkemme itsemme suurvaltapolitiikkaan, sitä vähemmän joudumme siitä politiikasta kärsimään. En jaa näkemystäsi siitä että sotilaallinen puolueettomuus olisi utopiaa. On myöskin erittäin huolestuttavaa että Nato-vastaisuus tai U.S.A-vastaisuus luokitellaan venäjämielisyydeksi. Surkea yritys keskustelun tappamiseksi ehkä?
Ilmoita asiaton viesti
Noiden kommenttiesi perusteella näyttää siltä, että PS on jo ohittanut kommunistit Suomen itsenäisyyden nakertajana. Teidän käsityksenne ”itsenäisyydestä” kuuluu lainausmerkkeihin, todellisuudessa näytätte haluavan Suomen Venäjän vasalliksi. Surullista!
Ilmoita asiaton viesti
Mistä sinä revit näitä mielipiteitäsi? Minä puhun suomalaisen maanpuolustuksen puolesta ja isänmaan itsenäisyydestä ja sen säilyttämisestä ja sinä jenkki/nato-kiimassasi näet venäjän agentteja. Onko sinulla todettu psykoosisairautta tai skitsofreniaa? En nimittäin keksi juuri muita syitä noin epäjohdonmukaiselle vauhkoamiselle…
Ilmoita asiaton viesti
Taitaa olla paras lopettaa puolin ja toisin, kun tunnut menettävän täysin hermosi …
Ilmoita asiaton viesti
Päinvastoin. Minä vuodatan hersyvää naurua ihmetellessäni kuinka minusta, isänmaan ystävästä joka todella on valmis antamaan kaikkensa heimolleen, yritetään leipoa petturia ja vieraan vallan agenttia. Teikäläisille tuntuu globalisaatio ja Yhdysvallat olla kotimaata tärkeämpi kun niin kovasti samojen vällyjen väliin himoitsette.
Ilmoita asiaton viesti
Luulin saaneeni kommentointikiellon, mutta ilmeisesti kyse oli vain siitä, että koitin muokata kommenttiani kun jo vastasit siihen. No uskon sinun olevan isänmaan ystävä, mutta samalla Venäjän vaikuttamisen alainen. Venäjälle on tärkeää saada mahdollisimman moni vakuuttuneeksi, että jonkinlainen ”puolueettomuus” olisi Suomen etu, siis olla eri rintamassa länsieurooppalaisten demokratioiden kanssa. Siihen kuuluu se, että vastustaisimme esim. EU:ssa sovittuja pakotteita Venäjälle ja rikkoisimme niitä, emme tuomitsisi Venäjän toimia YK:ssa ja muilla kansainvälisillä foorumeilla, emme tekisi sotilasyhteistyötä länsieurooppalaisten valtioiden kanssa jne. Eristäisimme itsemme länsieurooppalaisista demokratioista ja pikkuhiljaa joutuisimme niin työnnetyksi kuin vedetyksi Venäjän etupiiriin. Huhtasaari ikävä kyllä näyttää edustavan tätä linjaa ja hänen taustallaan näyttää häärivän sellaisia hahmoja kuin Janitskin ja Bäckman, joita ei luoja paratkoon kukaan voi pitää isänmaallisina suomalaisina. Haluaako isänmaallisena itseään pitävä kuntapoliitikko oikeasti kuulua tuollaiseen joukkoon?
Pakko lopuksi vielä kysyä: Onko Järvenpään kaupunkikehityslautakunnassa tapana nimitellä eri mieltä olevia skitsofreenikoiksi?
Ilmoita asiaton viesti
Puolueettomuus on toiminut enemmän kuin hyvin viime vuosikymmenet. En mielelläni haaskaisi tuohon keskusteluun aikaa.
Minä kuulun sellaiseen joukkoon joka vetää omat johtopäätöksensä ja hakeutuu sinne missä niitä johtopäätöksiä voi vapaasti tuoda esiin ja kehittää. Minulle ei siis henkilökohtaisesti ole mitään väliä mihin porukkaan minut halutaan niputtaa.
Lopuksi vastaus: Enpä minä nimitellyt vaan kysyin. Syynä kysymykseen oli todella suureelliset vihjauksesi ja syytöksesi Todella vinksahtanein perustein. Eli ei tietääkseni ole. Tosin olen ensimmäistä kauttani tehtävässä ja ensimmäinen kokous on vasta edessäpäin joten mistäpä tuota tietää. Jää nähtäväksi. Minua hieman hämmentää kaksinaismoralismisi ”YK tuomitsemisistasi” yms. koska kuten kaikki hyvin tietävät, Yhdysvallat teurastaa melkoisia määriä siviilejä jokaisessa sodassaan useammilla mantereilla jokaisella vuosikymmenellä. Näitä ei kuitenkaan olla kilpaa tuomitsemassa. Miksi näin? Oikeastaan… Älä vastaa.
Ilmoita asiaton viesti
Saathan sinä kuulua sellaiseen joukkoon kuin haluat. Jos kuitenkin pidät itseäsi isänmaallisena ja kannatat Suomen puolueettomuutta, niin tutustupa, mitä mieltä Janitskin ja Bäckman ovat näistä asioista. Eivät todellakaan ole mitään Suomen itsenäisyyden ja puolueettomuuden puolustajia. Vetävät sinua pahasti höplästä!
Olet ns. hyödyllinen idiootti. Luonnehdintaa en pitäisi liian törkeänä, kun ottaa huomioon , että olet jo ehtinyt kutsua minua mm. skitsofreenikoksi. Omalta osaltani lopetan nyt tähän, mutta bloginpitäjänä sinulla on toki oikeus viimeiseen sanaan. Ole hyvä.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikki muu kommentissa on jotakuinkin ”ihan sama”-osastoa mutta en ole kutsunut sinua skitsofreenikoksi. Kysyin sairastatko ko. sairautta. Ikävä tauti mutta selittäisi ilmeisen vainoharhaisuuden.
Ilmoita asiaton viesti
Jäinpä miettimään sitä, että miksi käytät tässä kirjoituksessa ilmausta ”uhrautua”. Sehän on kuitenkin selvästi uskonnollisesti latautunut termi, siinä missä länsimaissahan ei väitetysti enää käydä uskonnollisia sotia. Miten maallisissa sodissa oikein voi syntyä uhrinantoa? En suinkaan tivaa tätä pelkästään sinun kirjoituksesi johdosta, vaan siksi, että puhe ”uhreista” ja ”uhrilahjoista” on nykyään vallannut sijaansa myös maallisistakin asioista käytävästä keskustelusta. Jos sotia käydään maallisista syistä, kuten maa-alueista tai resursseista, niin minkä vuoksi kaatuneet sotilaat nähdään uhrilahjoina – siis uskonnollisina elementteinä?
Ilmoita asiaton viesti
Mielenkiintoinen näkökanta. Itse en ajattele asioita juurikaan uskonnon kautta ja käsitykseni sodan vaatimasta, yksilön henkilökohtaisesta uhrauksesta ja sen roolista heimon uhrauksessa itsensä edestä on hieman laajempi kuin mitä pelkkä uskonnollisesti latautunut ”uhrilahja” on. En tosiaan tarkoittanut tuoda uskontoa tähän kirjoitukseen. Siinä mielessä huono sanavalinta joskin itselleni varsin luonnollinen.
Ilmoita asiaton viesti
René Girard, ranskalainen yhteiskuntatutkija, on taas aikoinaan katsonut yhteisön puolesta uhraamista hieman toiselta näkökannalta: hänen mielestään jonkin asian puolesta uhraaminen tai uhrautuminen on aina jonkinasteista uskonnollista toimintaa, jolla suojataan yhteisöä tai mitä lie. Sijaisuhri, tässä tapauksessa siis sotilas, asettuu suojeltavan kohteen ja uhan välille sijaiskärsijäksi ja kääntää uhan itseensä sen alkuperäisestä kohteesta.
Sitten on toki kysyttävä, että miksi valtion puolesta uhraudutaan, tai miksi voidaan olettaa että valtiolla olisi oikeus odottaa kansalaisten uhrautuvan valtion puolesta, jos niikseen tulee? Yksi vastaus tähän on se, että meillä on nykyään maallisten kansallisvaltioiden sijasta jumalallisia valtioita ja valtiouskoja, joissa valtio on ottanut jumalallisen aseman ja voi siten odottaa kansalaisiltaan palvontaa, kuuliaisuutta ja uhrautumista. Näin ajattelee esimerkiksi William Cavanaugh, ja puhuukin juuri kaatuneista sotilaista osana kansallisia liturgioita, joilla tätä kansalaisen uskoa valtiota kohtaan lujitetaan. Entä jos onkin olemassa ”kansallis-ateisteja”, jotka eivät koe valtiota niin jumalallisena oliona, että voisivat uhrautua sen puolesta? Voiko heiltä edes odottaa sellaista?
Ilmoita asiaton viesti
Kuten kirjoituksessakin hieman avasin, ei mahdollisessa sodassa taisteltaisi ideologian tai valtion puolesta vaan olemassaolosta. Siis kulttuurin ja kansan elämästä ja kuolemasta. ”uhri” sen puolesta lienee ylevimpien joukossa.
Ilmoita asiaton viesti
”Hänen mielestään jonkin asian puolesta uhraaminen tai uhrautuminen on aina jonkinasteista uskonnollista toimintaa.”
Olen itse päätynyt hyvin samankaltaiseen lopputulokseen: Jos oma mukavuus on se korkein arvo, eli ei ole mitään itseään korkeampaa päämäärää, ihminen ei ole valmis laittamaan itseään likoon yhteisen edun puolesta.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä huomio, uhraus on keskeisesti uskonnollinen käsite ja epäilemättä sodissa kuolleet tai erityisesti näiden veri on usein katsottu uhriksi.
Uhrauksen käsite on nykyään todellakin ehkä yleisempi maallisessa, vertauskuvallisessa merkityksessä, tavoitteen aikaansaamiseksi maksetuista kustannuksista.
Sodassahan ei myöskään ole tarkoitus edes maallisessa mielessä uhrata yhdenkään henkeä. Pattonin kuuluisin sanoin: ”No bastard ever won a war by dying for his country. He won it by making the other poor dumb bastard die for his country.”
Sinällään uhraus-sana on ehkä väärinkäyttöä, että uhrauksessa ”maksu” tavallisesti maksetaan etukäteen. Sodassa kuolleet taas lasketaan jälkikäteen, koituneena hintana, jota ei oltaisi haluttu maksaa.
Tosin semanttinen korrektius voi jäädä poliittisen sanoman uhriksi, jos se katsotaan pieneksi hinnaksi sanoman voimistamiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Uskomattoman hieno lainaus. Täytyypä laittaa korvan taakse. Kuolema on silti sodan tuote. Henkilökohtaisesti en keksi yhtäkään parempaa syytä miksi kuolla kuin se mikä jää taakse. Naiivia ehkä mutta loppujen lopuksi ihmisten tulisi olla valmiita kuolemaan tärkeimmiksi kokemiensa asioiden vuoksi. Mitä arvokkaampaa annettavaa yksilöllä on?
Ilmoita asiaton viesti
” Liittyminen itänaapuriamme avoimesti vihaavaan kerhoon ei kauniisti sanottuna olisi hyväksi turvallisuudellemme.”
……………
Ei NATO vihaa Venäjää vaan Venäjä vihaa NATOA.
Ja jos emme liity NATOON niin meitä suojelee vain Venäjän myötäily. Sitäkö haluat?
Ilmoita asiaton viesti
Meitä suojelee myöskin hyvä maineemme, kauppasuhteemme ja loppukädessä puolustusvoimat. Natokiimailijat voivat siis kuivata tatin kärjen. Väittäisin myöskin että vihan tunne on molemminpuolinen. Nato on kylmän sodan tuote ja kohdistettu nimenomaan Venäjälle. Se on olemassa siksi ettei vahingossakaan käy niin että jenkit lipsahtaisivat kuskin penkiltä pois. Suomi ei tarvitse kumpaakaan. Usko pois: Hekään eivät tarvitse meitä. Mikäli he haluavat sotia, he osaavat sen ilman suomeakin. Sen verran Suomi voi siihen vaikuttaa että pysyy erossa Natosta ja välttää täten potentiaalisen taistelutantereen ja ensimmäisen maalin roolin.
Ilmoita asiaton viesti
Globalistit täällä päästelevät höyryjään…
Ilmoita asiaton viesti
Yleensäkin mitkähän mahtavat olla taloudelliset, poliittiset ja maailmanlaajuiset seuraukset jos uhkaa sotilaallisesti Naton, EU:n tai kumpaankaan kuulumatonta valtiota.
Sitähän sotilaalliseen offensiiviin halukas miettii.
Onko viimeksimainitulla mahdollisuudet käynnistää senkaltaiset, maailmanlaajuiset vastatoimet ja pakotteet kuin kahden ensimmäisen valtion osalta. Miten kohdemaan asukkaat saavat päättää niistä vastatoimista ja niiden laajuudesta itse?
Ilmoita asiaton viesti
Tulipa vastenmielinen fiilis tuota paatosta lukiessaan. Varsinaisesti ei tullut yllätyksenä, että osalla nuorista miehistä on vielä epäselvää oma roolinsa tässä maailmassa. Siksi olisi tosi kiva jos joku käskisi uhrautua heidän puolestaan.
Puolustuspolitiikalla rakennamme uhkaa mahdollisen hyökkääjän innon nujertamiseksi. Emme voidaksemme uhrautua jonkin epämääräisen ”heimon” tai ”valtion” puolesta. Suomalaiset nyt ovat geneettisesti ja kulttuurisestikin jakautuneet itä- ja länsisuomalaiseen porukkaan, joten yhteinen kieli taitaa olla merkittävin suomalaisia yhdistävä tekijä. Kielen vuoksiko siis kannattaisi tai pitäisi uhrautua? Perussuomalaisia ainakin pidän hyvin kummallisena porukkana, jonka kanssa en löydä kieltä lukuunottamatta mitään yhteistä.
No. Olen minä reservin upseeri ja varmaan lähtisin omat hommani hoitamaan jos Putin laittaisi omat joukkonsa liikekannalle. Varmasti en taistelisi yhdenkään perussuomalaisen puolesta. Lähinnä minua kiinnostaisi omien jälkeläisteni ja itselleni rakkaiden ihmisten kohtalo. Onko heillä jatkossa mahdollisuus hyvään elämään. Tosin Suomen armeija taitaa olla kiinnostuneempi pihalla seisovasta maasturista kuin minusta. Se on tuoreempi ja palveluskuntoisempi tuhottavaksi sodan melskeissä.
Ja kyllä minä olen Naton ja EU:n yhteisen puolustuspolitiikan takana. Parempi seistä vähän isommassa porukassa jos joku alkaa uhittelemaan. Häröilevistä perussuomalaisista ei ainakaan ole suomalaisille minkäänlaista turvallisuusetua. Sodasta selviävät parhaiten fiksut ja elämänhaluiset. Uhrautujat pääsevät polkemaan miinoja.
Ilmoita asiaton viesti
Kaipa se on pääasia että herättää tunteita ja ajatuksia. Ovat ne sitten minkä laatuisia tahansa…
Ei pidä luulla että ”uhrautuminen” on itse tarkoitus. Yritän sanoa että siihen on oltava valmis yhteisen hyvän edestä. Kuten tavallista, täälläkin on väkeä jotka tahtovat ymmärtää asiat väärin.
Mittaus maanpuolustustahdosta kertoo että 74% on valmis puolustamaan myös sinua, erittelemättä kansalaisia toisistaan. Jätätkö kenties noudattamatta palvelukseenastumismääräystä koska joutuisit puolustamaan myös perussuomalaisia? En ihmettelisi…
Ei kai muuten puolustusliitossa sinänsä vikaa olisi jos sitä ei esimerkiksi johtaisi täydellisen sotahullu valtio joka ei perustamisensa jälkeen juuri ole rauhan vuosia nähnyt… Onhan Nato-jäsenyys toki varma tapa päästä sotimaan jos sitä kerran tahtoo.
Ilmoita asiaton viesti
Eikös tuossa lukenut ihan sillä suomen kielellä, että varmaan omat hommani hoitaisin, mutta perussuomalaisten puolustaminen nyt ei olisi minkäänlainen motiivi. Eivät kuulu minun ”heimooni”. Heillä näyttää olevan joku kummallisen naiivi uskomus siihen, että Suomen armeija pärjäisi yksin täysin ylivoimaista vihollista vastaan. Kuinka joku voikaan olla niin typerä ja tietämätön. Onko sinulla mitään käsitystä Suomen ja Venäjän sotilaallisista resursseista? Tai niiden eroista?
Ilmoita asiaton viesti
Laitetaan toki asioita vähän tolkkuun. Georgianhan Venäjä pyyhkäisi hetkessä matalaksi mutta entäpä Ukraina (mikäli Venäjän armeija siellä edes on)? Miten niin helvetin ylivoimainen armeija voi jäädä junnaamaan Ukrainan huonosti varustellun ja kärpäsen paskan kokoisen armeijan kanssa? Tutkimusten mukaan Ukrainalla ei ole myöskään maanpuolustustahto kovinkaan optimaalisella tasolla.
Venäjä ei edes kykene hyökkäämään Suomeen kaikella voimallaan koko rajan pituudelta koska sekä sen organisoiminen että hyökkäävien joukkojen ylläpitäminen olisi äärimmäisen epätaloudellista. Sen lisäksi venäjän hyökkäysstrategia ei ole enää niin vanhanaikainen vaan on huomattavasti keskitetympää. Puolustusvoimat tekee riittävästi aiheuttaakseen massiivisia miestappioita ja rahallista menetystä sekä vihollisen kasvavan huollon tarpeen että materiaalisten tappioiden saralla. Sinä olet upseeri ja kysyt minulta? Siihen meidän puolustuksemme perustuu että kykenemme puolustautumaan.
Ilmoita asiaton viesti
Et siis yhtään ymmärrä mistä puhut. Venäjän sisäpolitiikassa riitti Krimin venäjänkielisen alueen miehitys. Talouspolitiikassa riittää, että kaasuputket Ukrainan läpi EU:n alueelle pysyvät auki. Uhka kaasutoimitusten katkaisun aiheuttamista ongelmista on Ukrainalle varmasti riittävällä tavalla ilmaistu. Koko Ukrainen valtaus taas riskeeraisi kaasun myynnin Eurooppaan. Millä kuvittelet Putinin rahoittavan nykyisen sotilaallisen pullistelunsa? Euroopan energiatarpeella.
Kyllä minulla on reservin upseerina joku käsitys, eikä se ole samanlainen kuin sinulla.
http://www.hs.fi/hstv/uutiset/art-2000002934762.html
Ilmoita asiaton viesti
No mitäs tämä puhe venäjän agressiosta, sodankäynnistä ja uhasta ukrainassa sitten on jos mitään näistä ei kerran ole ollenkaan olemassa? Soditaanko siellä vai ei? Miten venäjän sotilasmahti liittyy ukrainan kautta suomeen kun mitään massiivista sotatointa ei ole edes masinoitu. Joidenkin lähteiden mukaan itse miehitys olisi saatu tehtyä ampumatta laukaustakaan mutta mitäpä minä mistään tiedän. Typerää ylipäätään puhua miehityksestä jos maakappale on äänestämällä liitetty toiseen valtioon. Lienee aivan luonnollista että tuodaan oman armeijan joukkoja epävakaalle alueelle.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä mieltä olet siitä, että Suomen armeijan aktiiviupseerit ovat valtaosin minun kanssani samaa mieltä? Ja ihan eri mieltä sinun kanssasi. Hekö eivät ole isänmaallisia ja valmiita puolustamaan maata? Vai pelkästään tyhmiä kun eivät laillasi ymmärrä, ettei Venäjästä ole Suomelle mitään todellista uhkaa?
https://www.upseeriliitto.fi/uutiset/julkiset_tied…
Ilmoita asiaton viesti
Et nyt vastannut kysymykseen. Enkä minä ole ketään epäisänmaalliseksi sanonut. Minut on kyllä jo leimattu epäisänmaalliseksi ja venäjämieliseksi vaikka varsin terveen kotikasvatuksen olen varsinkin jälkimmäiseen saanut. Asioista on voitava keskustella ilman turhaa leimaamista ja agressiota.
Yritän sanoa että Nato ei ole paras tai edes varteenotettava vaihtoehto sotilaalliseen liittoutumiseen. Jopa Venäjä on ollut huomattavasti myötämielisempi pohjoismaiselle sotilasyhteistyölle vaikka sekin jo tarkoittaisi varsin huomattavan alueellisen sotilasmahdin syntymistä.
Ilmoita asiaton viesti
Juu. Kyllä Ukrainassa soditaan edelleen ja Venäjä on tunnustanut valloittaneensa Krimin. https://yle.fi/uutiset/3-7855320
Ilmoita asiaton viesti
Missä siellä soditaan ja kenen toimesta jos kerran venäjä on jo saanut haluamansa?
Myöskään valtaus ei nyt aivan perinteistä sotilasoperaatiota muistuttanut edes etäisesti. Ei siis voida puhua mistään ”massiivisen sotilasmahdin käytöstä” jota meidänkin nyt olisi pelättävä niin paljon että alistumme jälleen uusien herrojen vietäväksi. Luulisi EUn huorana olon riittävän kiihkeimmällekkin globalistille… Liittäminen ei olisi onnistunut ilman venäläistä enemmistöä alueella. Äänestämällähän se tehtiin? Tottakai äänestys tuomittiin jo ennen kuin se edes tapahtui mutta kuitenkin.
Olisiko ”truce” tälle illalle ja pääsisi nukkumaan?
Ilmoita asiaton viesti
Ja mitäpä mieltä tuosta olisi. Näyttäisi siltä että arvoasteikolla ylöspäin mentäessä nato-jäsenyyden kannatus kasvaa. Aivan kuten suurimmat eu-intoilijat ovat ne joilla on siviilisuomen kovimmat ”natsat”.
En osaa selittää tuota kuin arvioimalla. Kenties korkeimmat johtajat ovat etääntyneet todellisuudesta ja ”arjesta” kuten politiikassakin lähes poikkeuksetta käy ja siksi perspektiivi on väistämättä kiero. Aivan kuten kansalaiset ministereille, rivimiehet ovat kenraaleille karjaa joka on uhrattavissa. Tämä on tietenkin pelkkää spekulointia mutta miksipä nämä eivät olisi rinnastettavissa.
Väitänpä että sodan läpikäyneiden upseerien kannat asiaan voisivat olla kovin erilaiset?
Ilmoita asiaton viesti
Miltä tuntuu olla niiden lammasten joukossa jotka haluavat tulla uhratuiksi?
Adolf Ehnroothin lentävä lause on ”ei enää koskaan yksin”.
https://www.riemurasia.net/video/Adolf-Ehrnrooth-h…
Ilmoita asiaton viesti
Et saa painettua kalloosi sitä että en minä mitään kuolemakulttia aja vaan sitä että jokainen ymmärtää olemassaolonsa ja tärkeyden myös maanpuolustuksen kannalta. Kuten täälläkin on usein todettu, meillä on kovin pienet puolustusvoimat eikä niistä liikene pitkäkestoisiin sotilasoperaatioihin ulkomaille. Ne sodat eivät kuulu suomalaisille.
En usko että kenraali Ehnrooth tarkoitti liittoutumista sotahullujenkaan kanssa. Tämä keskustelu ei oikein etene… Annan sinun sanoa viimeisen sanan jotta tunnet olosi hyväksi. Hyvää yötä.
Ilmoita asiaton viesti
Meillä on muuten erittäin isot puolustusvoimat juuri reserviläisten määrän vuoksi. Suomesta osallistutaan myös koko ajan ulkomaisiin sotilasoperaatioihin lähinnä YK:n kautta, joka on henkilöstön koulutuksen kannalta erittäin hyvä asia.
Nato ei ole kovin montaa kertaa lähtenyt mukaan rauhaanpakottamiseen. Jugoslavian hajoamisen yhteydessä lyhyesti pari kertaa -90 luvulla ja Afganistanissa 2000-luvulla. Ei varmaan kannata korostaa sotahulluutta noilla näytöillä.
Ilmoita asiaton viesti
«Rakastatko maatasi? […] Melkeinpä kaikki muut ehdokkaat kun tahtovat tapattaa sotilaamme jossain muualla ja jonkun toisen puolesta.»
En. Minä rakastan Turkua ja jos meillä olisi paikallisjoukot, heti liittyisin. Nyt kaikki presidenttiehdokkaat kuitenkin haluavat tapattaa sotilaamme jossain muualla ja jonkun toisen puolesta, kuten järvenpääläisten.
Ehkä jo ymmärrät pointtini, että sotilaallista liittoutumista tapahtuu kaikilla tasoilla ja valtiot ovat vain sen historiallisesti kehittyneitä yksiköitä. Jos uhka on suurempi kuin mihin valtio kykenee yksin vastaamaan, voi liittoutuminen kannattaa tai muuten voi hukka periä.
Minä nimittäin tahtoisin, että jotkut jostain muualta tulisivat tapattamaan sotilaansa tänne puolestamme, jotta meidän ei tarvitsisi tapattaa omiamme. Talvi- ja jatkosodassa tulikin joitain. Valitettavasti he kuitenkin usein vaativat vastavuoroisuutta. Meidän täytyy toki arvioida tarkkaan, onko riski vastavuoroisuuden arvoinen.
Suomella on tasan yksi sotilaallinen uhka ja se on Venäjä, Venäjä ja Venäjä. Venäjä tuskin hyökkäisi suoraan NATO:a vastaan. Venäjän ei-NATO-rajamaita on lännessä oikeastaan vain Georgia, Ukraina ja Suomi. Näistä sekä Georgiaan että Ukrainaan Venäjä on jo viimeisen 10 vuoden aikana hyökännyt…
Venäjä on myös EU-maiden ja muiden Länsi- ja Itä-Euroopan maiden suurin ja oikeastaan ainoa uhka. Jos mitään liittoa kannattaisi ajatella, tämä tietenkin on luonnollinen jako. Toistaiseksi toki olemme katsoneet, että liitto toisi turhan paljon riskiä; näkisin Yhdysvaltojen provokatiivisen holtittomuuden sinällään kohtuu hyvänä syynä. Mutta maailma muuttuu; nykyään Yhdysvaltojen suurin vaara sekoilla on lähinnä Kauko-Idässä ja NATO:n turvatakuut keskittyvät Atlantille ja Länsi-Eurooppaan.
«mikäli mahdollinen, joskin epätodennäköinen sota venäjän kanssa syttyisi, tulisi se olemaan varsin perinteistä sorttia ja mehän tiedämme kuinka edellinen ”maaottelu” meni.»
Sen häpeällisen tapauksen jälkeen Venäjä skaalasi sotavoimansa Saksaa vastaan, murskasi sen ja seuraavina vuosikymmeninä jatkoi skaalaamista kaikkia länsimaita vastaan. NL:n jälkeen Venäjä on skaalannut sotavoimiaan pienemmiksi, mutta niin on Suomikin. Nykyinen realistinen puolustusdoktriinimme perustuu täysin siihen, että Venäjän kanssa käytävässä sodassa ei oltaisi yksin. Kuitenkaan mikään liittorakenne ei sitä takaa. Pahoin pelkään, että 1-vs-1 -uusintaottelussa talvisodan ihme ei toteutuisi uudelleen.
«Gallup internationalin toimittaman tutkimuksen mukaan 74% suomalaisista on valmis osoittamaan rakkautensa äärimmäisellä tavalla, taistelemalla sen puolesta. Kaiken järjen mukaan tämä tarkoittaisi sitä että 74% presidentin vaaleissa annetuista äänistä jakautuisi Huhtasaaren, Väyrysen ja Janitskinin kesken.»
Suomen keskeisen turvallisuusuhan ja Venäjän viime vuotisten aggressioiden valossa on käsittämätöntä, että Suomesta löytyy venäläistaustaisen ja Putin-mielisen Janitskinin kannattajia. Tästä peräti Halla-Aho on käsittääkseni myös samaa mieltä kanssani. Oletko varma, että olet oikeassa puolueessa?
Mielenkiintoista, jos jotkut perussuomalaiset niputtavat Huhtasaaren ja Janitskinin hyvien heppujen porukaksi. Ehkei ole yllätys, että Huhtasaari ei pidä Johan Bäckmanin taustaa esteenä yhteistyölle. Suorastaan yllättävää, miten tervejärkiseltä Halla-Aho tässä kuviossa vaikuttaa.
Ilmoita asiaton viesti
Hmm… Eli itsenäistä puolustusta kannattavat ovat venäjä-mielisiä? Erikoista kerrassaan… NATO-jäsenyys on kovin kokonaisvaltainen puolustusliitoksi. Suomesta tulisi Naton ponnahduslauta venäjää vastaan ja saisimme kaikki sodan kauhut niskaamme välittömästi kun suurvaltojen megalomaani-sekopäät keksivät aloittaa nahistelun.
Agressiivinen palaute kirjoitukseen on siinä mielessä surullista että minut tahdotaan siinä nähdä suomen vihollisena ja venäjän nuoleskelijana. Tätä perustellaan sitten venäjän suuruudella jnejne… Kuitenkin maailmassa on kymmeniä pienempiäkin valtioita jotka elävät rauhassa ilman sotilaallista liittoutumistakin. En ymmärrä…
Tässä asiassa todella löysin yhdistävän tekijän ehdokkaiden kesken ja toisaalta erottavan tekijän muihin nähden. En silti sanonut ketä kolmikosta kannatan. Eikä sillä että sillä tässä tilanteessa väliä olisikaan mutta kovasti tunnut haluavan minut johonkin niputtaa?
Ilmoita asiaton viesti
«Tässä asiassa todella löysin yhdistävän tekijän ehdokkaiden kesken ja toisaalta erottavan tekijän muihin nähden. En silti sanonut ketä kolmikosta kannatan.»
Janitskinin mainitseminen varteenotettava ehdokkaana niille 74 %:lle, jotka ”ovat valmiita puolustamaan maataan”, on kyllä vähintään irvokasta, oli yhdistävä tekijä valittu miten tahansa. Halla-Aho sanoo Janitskinista oikeastaan kaiken tarpeellisen.
Onkin puolustushengen kannalta hyvin erikoista, että esimerkiksi Suomi ensin -liike on asettautunut tukemaan maahanmuuttajataustaista henkilöä, joka hyvinkin saattaa olla Suomelle vihamielisen vieraan vallan ohjauksessa.
«Suomesta tulisi Naton ponnahduslauta venäjää vastaan ja saisimme kaikki sodan kauhut niskaamme välittömästi kun suurvaltojen megalomaani-sekopäät keksivät aloittaa nahistelun.»
Tämä asema NATO:n etulinjassa on tietenkin se keskeinen riski, joka Suomen kohdalla korostuu sijaintimme vuoksi ja joka on pääsyy sille, miksi emme ole jo jäsen. Voi kuitenkin olla ongelmallista, jos tämä riski katsotaan kaikissa tilanteissa sokeasti suuremmaksi kuin erillissodan sinällään todellinen riski. Baltian maat ja Puola ovat olleet aika vastaavan dilemman edessä ja valinneet toisin.
Mitä uhkamerkkejä erillissodan uhan arvioinnissa sitten pitäisi huomioida. Georgian ja Ukrainan tapaukset ovat osoittaneet, että Venäjä on valmis varsin häikäilemättömiin operaatioihin ei-NATO-rajanaapureita vastaan. Valtavat sotaharjoitukset Suomen lähialueilla, joissa nopeasti siirrellään ensi-iskuun Suomeen kenties riittäviä joukkoja, ovat vähintään uhkaavia.
Ilmoita asiaton viesti
Pitäisikö mielestäsi sivarit karkoittaa Suomesta?
Ilmoita asiaton viesti