*

PetriPerta

Täytynee kasvattaa kusiaispesää

Juhannus antoi tilaa ajatuksille. Se pysäytti kiireen ja stressin, hiljensi kaiken niin että vain olennaisimmat asiat nousivat ajatusten virrasta kuplan lailla pintaan. Päädyin viikonlopun aikana useaankin otteeseen perkaamaan niitä olennaisimpia asioita. Tarkastelin niitä monelta syrjältä ja tulin ajoittain hieman surulliseksikin. Katselin kaunista luontoamme ja olin hetken tyytyväinen näkemästäni. Kunnes muistin että metsikön toisella puolella on laajahko hakkuuaukea, pato ja tehdas. Ajattelin "Luonto tinkii hyvinvoinnistaan jotta meidän ei tarvitsisi tinkiä omastamme". Mitä me sitten teemme sillä tingityllä osuudella? Niin... Siitähän me kinastelemme että miten ne (kuulemma) vähäiset resurssimme käyttäisimme. Jotkut tahtoisivat jakaa "leipämme" vieraille jotka ovat täällä ja jotkut taas vieraille jotka istuvat ulkomaisten pankkien johdossa. Molemmat vieraille jakamisen kannalla olevat ovat herttaisen yksimielisiä siitä että sitä mitä meillä ikinä onkaan, on venytettävä niin että se saadaan riittämään. Ensin muille ja sitten, jos jotain sattuu jäämään, meille. Me leikkaamme, tehostamme, annamme ihmisille potkuja, verotamme ja kiristämme jotta riittäisi enemmän Muille.

 

Keitä sitten ovat ne jotka ajattelevat meitä, kansaa? Eipä noita kovin montaa ole... Lähinnä kansa itse. Tai oikeastaan se osa kansasta jotka tietävät mitä se on kun omasta leivästä ei riitä jaettavaksi. Ne ihmiset joidenka talous saattaa todella horjua jos esimerkiksi lapsilisää pudotetaan "vain muutama euro". Ne ihmiset jotka vaalien alla ehdokasta miettiessään todella ajattelevat asiaa eivätkä äänestä kokoomusta siksi että ovat aiemminkin äänestäneet ja Heillä menee hyvin. Eliitin ja eliitin kaveripiirin ulkopuoliset jotka menevät töihin ja maksavat jotta saavat tehdä saman uudestaan. Kansan parasta ajattelevien määrä on siis ilmeisen suuri mutta kansalaiset nykymittareilla valitettavan pieniä. Ennenmuinoin vihreät ajattelivat jotta ihminen, ikäänkuin muka luonnosta erillisenä olentona, yrittää alistaa luonnon omaan käyttöönsä. Se että pieni ryhmä alistaa myös muut ihmiset muun luonnon ohella omien rattaidensa eteen, lienee tämän yrityksen loppusuora. Me olemme kuin kusiaispesä puskutraktorin edessä.

 

Väitteet siitä että mainitut leikkaukset, potkut, maksut ja kiristykset olisivat tässä maassa tarpeellisia, ovat kovin vaikeita uskoa. Mihin meidän rahamme valuvat jos me emme omalla työllämme kykene itseämme elättämään? Asun kaupungissa missä (ainakin minun tietojeni mukaan) verotulot kasvavat joka vuosi mutta silti kaupunki erinäisine raajoineen ottaa velkaa yhtälailla joka vuosi. Ei kai siinä, mehän vain noudatamme valtiontaloudesta saamiamme oppeja! Mikäli kollektiivisesti Suomen hyvinvointi sitä vaatii, uskon että kansa on halukas ohentamaan leipäsiivuaan piirun verran joka aterialla Mutta se edellyttää, että rahat mitä tällä säästetään, ohjautuvat takaisin kansalle. Nythän on tehty niin että on ohennettu, vaikka ei haluta ja säästöt työnnetään suoraan suden perseeseen. Pahimmillaan suoraan kansaa vastaan kuten maahamme majoitettujen potentiaalisten terroristien ja rikollisten tai unionin velvoittamien ja aiheuttamien maksujen kohdalla! On siis leikattu että voidaan samoista syistä leikata tulevaisuudessa lisää!

 

Ikäviä asioita ja vielä ikävämpiä järven rannalla, elävän tulen äärellä saunan jälkeen mietittäväksi. Mutta eipä se siihen vielä jäänyt... Kun miettii kansallismielistä kenttää, siis sitä väkeä jotka ovat kortensa kusiaiskekoon valmiita kantamaan, en todella tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa! Tuntuu että jokaiseen taajamaan riittää oma kerho jota johtaa oma pikku führerinsä joka taas ei voi tehdä naapuritaajaman kerhon kanssa yhteistyötä koska sen führer käyttää turun punaista sinappia ja hän itse mustaa tai jotakin muuta yhtälailla oleellista. Tämä väki siis kinastelee keskenään kuin pahaiset kommunistit konsanaan samalla kun vanha meininki jatkuu ympärillä. Vaalit vaalien perään menee samoissa merkeissä ja jälkeenpäin sitten kiukutellaan kun vaalivoittoa ei tullutkaan. Näistä führereistä on harvana positiivisena jäänyt mieleen Olavi Mäenpää niiltä osin kun hän nimenomaan patisti kaikkia vetämään yhtä köyttä yhteisten asioiden eteen. Mutta tottakai hänelläkin on oma "poliittinen napoleon-kompleksinsa" eikä hän siksi voi leikkiä persujen kanssa... Täytyy vain toivoa että koska "en leiki tonkaa"-ajattelumaailma on toiminut niin tehokkaan hajottavasti kansallismielisten kohdalla, se toimisi hyvin myöskin nykyisten hallituspuolueiden kohdalla. Lain kirjaimenkin mukaan kyseenalaisesti koossa pidetyn hallituksen kriisi kun johtui nimenomaan siitä ettei Juha ja Petteri (joskus todella mietin ovatko he kaksi erillistä henkilöä vaiko Juha-Petteri) halunneet leikkiä Jussin kanssa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän TeppoSyvril kuva
Teppo Syvärilä

"Juhannus antoi tilaa ajatuksille. Se pysäytti kiireen ja stressin, hiljensi kaiken niin että vain olennaisimmat asiat nousivat ajatusten virrasta kuplan lailla pintaan. "

Melko surullista.

Itse annan joka päivä tilaa omille ajatuksille. Suosittelen sitä myös sinulle ja kaikille muillekin. Kiireen voi pysättää heti kun haluaa. :)

Käyttäjän PetriPerta kuva
Petri Perta

Surullista kerrassaan. Takerruit todella oleellisimpaan osaan kirjoituksestani...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset